Ni hao,

 

Tiistaina oli excursio Koneen hissitehtaalle ja UPM-Kymmenelle. Ne olivat jossain miljoonan asukkaan tuppukylassa noin tunnin ajomatkan paassa Shanghaista. Koneen torni on taalla huomattavasti korkeampi kuin Hyvinkaalla, mutta samalla tavalla alueen maamerkki. Mutta ei ketaan varmaan kiinnosta nama excu-asiat, joten ei niista sen enempaa.

 

Bussimatkalla takaisin Shanghaihin minibussistamme puhkesi rengas. Ajettiin pari kilsaa pelkalla vanteella ja sitten kuski vaihtoi renkaan tiensivussa. Joitain kiinalaisia motoristeja tuli naureskelemaan meille, kun varjoteltiin kylmassa.

 

Illalla mentiin yhteen aivan ihanaan paikkaan: HELMIMARKETTIIN! Siella pystyi teettamaan itselleen aidoista helmista koruja, jotka syntyivat kasityona odotellessa. Tosi napparan nakoisesti ne niita teki. Melkein kaikki tytot teettivat helminauhoja ym. itselleen. Mulla on nyt tosi kauniista, parhainta laatua olevista helmista tehty kaulanauha ja korvakorut. Niita helmia on tosiaan eri laatuja, huomaa kun katsoo vierekkain. Eroja on muun muassa kiillossa ja muodossa. Mun korut on tosiaan kaikista kauneimmista helmista, jee  teen niista perhekalleudet, joita sukupolvet toistensa peraan vaalivat ja palvovat, hehe. Ostin myos ison mustan nahkalaukun, jollaista olin etsinyt Suomestakin. Pitaa osata tinkia, tasta laukusta pyydettiin 420 yuania, maksoin 150.

 

Eilen eli keskiviikkona oltiin excursiolla laheisen Fudanin yliopiston pohjoismaisen tutkimuksen instituutissa. Siella oli aika makeeta, ne tiesi kaikenlaista Suomesta. Opiskelijat olivat muun muassa maalanneet Kalevala-aiheisia tauluja. Saatiin siella ruokaakin. Alkaa kylla pikkuhiljaa nyppimaan tama kiinalainen ruoka... Ja ravintolaruoka muutenkin, vaikka olen ollut taalla vasta nelja paivaa. Oispa aitin tekemaa ruokaa... Kun kaveltiin takaisin hotellille Emman kanssa kahdestaan, yritettiin loytaa yksi kiva sopoilykauppa, mutta eksyttiin. Jouduttiin sokkeloiseen opiskelijoiden kampushelvettiin, mika johti umpikujaan. Silloin arsytti... Silla tiella oli joku hassu nimi, ajateltiin, etta se tarkoittaa suomeksi varmaankin Kuntotieta, haha.

 

 Iltapaivalla mentiin Shanghain CBD:in eli liikekeskukseen. excursiolle yhteen ruotsalaiseen asianajotoimistoon. Se oli pilvenpiirtajan huipulla, oli aika hienot nakymat. Excun jalkeen mina, Emma, Pinja ja Riina haahuiltiin paamaarattomasti yhdella Shanghain kalleimmista ostoskaduista ostamatta mitaan. Ajeltiin hisseilla pilvepiirtajien huipuille. Mentiin esimerkiksi yhteen tyyriiseen ravintolaan vain valokuvaamaan maisemia ostamatta mitaan, ihan pokkana vaan. Sen ravintolan alakerrassa oli joku kalalaatikko, iso akvaario, josta Pinja, Riina ja Emma innostui ihan kasittamattomasti. Ne halus ottaa kuvia, kun ne pussailee kaloja. Jokainen otti varmaan kymmenen kuvaa niista niljakkaista piruista, erikseen ja itsensa kanssa. Ne kalat oli oksettavat nakosia, hyi. Joku monnikin siella oli.

 

Illalla tutustuttiin kiinalaisen liike-elaman olennaiseen osaan, karaokeen. Panda oli vuokrannut meille karaokekabinetin Party Worldista. Meilla oli tosi hauskaa, kaikki lauloivat ja poydassa oli aina iso tynnyri bissea, josta sai itse ottaa hanasta lasiin ja pari pulloa Absolut Vodkaakin meni ryhman kesken. AV oli sellaisessa tosi upeassa punaisessa paljettipussissa. Otin sen irti ja mukaani, teen siita jotain itselleni. Party Worldista jatkettiin yhteen Shanghain hienoimmista ja kalleimmista yokerhoista, Sky Bariin. Mua kylla vasytti jo aika paljon siella, joten en nauttinut siita enaa niin paljon... Haha, mina ja Emma mentiin tanssimaan keskelle tanssikoroketta ja jyrattiin vaan kaikki kiinalaiset pois tielta. Onneksi en juonut siella paljon, koska Pinja kertoi allottavan jutun: kun Pinja tilasi kossukolaa, baarimikko vaan otti tiskilta puoliksijuodun lasin, huuhtaisi sita vahan hanan alla, teki drinkin siihen ja antoi Pinjalle. SIIS HYI HELVETTI!!!  Sotkuisia muutenkin nama kiinalaiset, hotellissakin yksi mies vaan sylkaisi kokolattiamatolle, ihan noin vain. Roskia taalla ei silti nay paljoa... Hygienia se varmaan on, josta kiinalaiset ei taida tietaa paljon mitaan. Desinfioin kasia koko ajan. Lahdin sielta baarista ennen muista samalla taksilla Pandan kanssa, kun mua vasytti. Se baari oli niin isokin, etta kaikki oli koko ajan hukassa. Emman takki oltiin hukattu narikkaan, joten raukalla ei ole nyt takkia ollenkaan. Villapaita silla oli takin sisassa, joten sekin jai. Annoin Emmalle mun villapaidan lainaksi, niin se voi pitaa sita jakun alla lammikkeena.

 

Tana aamuna vasytti hirveasti. Yhdeksi mentiin Shanghain maailmannayttelyn Suomen paviljonkin suunnittelupaikkaan tai johonkin sellaiseen. Siella kerrottiin tulevasta maailmannayttelysta ja muusta asiaan liittyvasta. Tuli puhe Hannoverin maailmannayttelystakin, jostain, mita siella oli ollut. Sanoin, etta ma kavin siella silloin vuonna 2000. Se oli kuuma paiva... Excun jalkeen mina ja Emma mentiin Kentucky Fried Chickeniin syomaan. Emman hampurilaisessa oli HIUS, KUVOTTAVAA!!! Siis miten nama kiinalaiset voi elaa itsensa kanssa, kun ne on tallaisia porsaita, ihmettelen vaan. Jai tosi kuvottava olo siita, harmi, koska Etela-Afrikassa KFC oli tosi hyva paikka. Syonnin jalkeen mentiin taas shoppailemaan. Ostin tuliaisia ja itselleni silkkisen, kiinalaistyylisen punaisen cocktail-mekon. Sellaista olin etsinytkin, se on tosi kaunis. MUTTA SE ON KOKOA XL! XL eli extra large eli tosi iso. Siis olenko mina TOSI ISO (kysymysmerkki). Kivakiva, joku anorektikko masentuisi taalla niin paljon, etta tekisi varmaan itsarin. No, paaasia on, etta mekko on sopivan kokoinen (nainkin isolle henkilolle). Mekko maksoin 120 yuania, eli noin 12 euroa. Ostin myos iltalaukun (75 yuania). Pipokin loytyi (35 yuania).

 

Tinkaaminen on olennainen osa kaupankayntia Kiinassa. Paras tinkimiseni oli, kun sain 200 yuanin tabletit ja puikot 20:lla yuanilla. Shoppailun varjopuolena Kiinassa on mielestani feikkituotteet (jotkut tosin lukevat taman etuna). Kaikenlaisissa pikkupuljuissa on mukamas myynnissa Marc Jacobsin, D&G:n, Louis Vuittonin, Diorin ym. luksusmerkkien laukkuja, aurinkolaseja ja sen sellaista. On vaikea loytaa hienoja laukkuja, lompakkoja, aurinkolaseja ja muita, jotka eivat yrita olla jotain merkkia, jota ne eivat oikeasti ole. Meidan ryhmasta on moni ostanutkin piraattituotteita, mutta mua ne jotenkin kuvottaa. Jos ostan merkkituotteen, niin haluan kylla aidon. Ihan sama jos joku luulee, ettei mulla ole varaa ja ajattelee, etta mun tavarat on kopioita. Tarkeinta on, etta ma itse tiedan tuotteen olevan aito ja alkuperainen. Ei se mun Louis Vuittonin lompakko olisi musta yhtaan hieno ja arvokas, jos olisin sen jostain saastaisesta pikkukojusta ostanut.