Viime kirjoitushan lisattiin yli 24h valveillaolon jalkeen, joten siita ei oikein saanut mitaan selvaa. Seuraavana selkokielinen versio:

 

Saavuin Johannesburgiin torstaina klo 6:40 paikallista aikaa. Jannitin niita laukkuja tosi paljon, mutta sain kuin sainkin ne ja vielapa suht nopeasti. Olin melkein 100% varma, etta joku urpo on ne ottanut/jattanyt jonnekin. Jep, sain tavarani ja sitten menin hakemaan sita 90 paivan oleskelulupajuttua ja saamaan leimoja passiini. Olin aika nopeasti ulkona terminaalista ja paasin sille alueelle, missa ihmiset on vastassa toisiaan. En nahnyt tuttuja missaan. Yhtakkia huomasin sivusilmalla, etta joku juoksee ihan taysia mua kohti vasemmalta kasin. Se oli tietenkin Nadia! Ne oli Annetten kanssa mua vastassa. Toinen asia mika oli mua vastassa, oli lampo. Kuumuus vaan iski vastaan kun astui ulkoilmaan. Se nyt on tosin vaan hyva asia, etta lampoa riittaa...

 

Lentokentalta ei ole pitka matka Wassermaneille, ja pian oltiinkin jo kotona. Musta tuntui heti, etta en olisi koskaan ollutkaan poissa, etta vuosia 2006-2009 ei olisi missaan vaiheessa ollutkaan. Kaikki on ihan samanlaista, tuttua. Mahtavaa nahda perhe, koirat ja palvelijat taas pitkasta aikaa!

 

Perjantaina lahdettiin Pietersburgiin Nadian serkun Jurgensin haihin. Ajomatka kesti ~4h ja ilmastointi oli kylla hyvin kateva juttu. Perilla oltiin iltapaivalla ja majoituttiin Nadian vanhempien eli Fanien ja Annetten opiskelukavereiden luona. Illalla oli braai, eli grillailtiin lihaa ja juotiin viinia. Etela-Afrikka on kylla lihansyojan ja viinien ystavan paratiisi! Sain sellasta oikein ihanaa haran medium-pihvia, mmmm... Kasvissyojat pysykoon kotonaan!

 

Lauantaina oli siis suuri paiva, eli haat. Me oltiin tietysti myohassa, koska mulla ja Nadialla oli meikkausta ja sellasta... Seremonia ei kuitenkaan ollut viela alkanut, ennen kuin paastiin kirkkoon. Mulla oli se silkkimekko, jonka olin hatasesti kursinut kokoon juuri ennen lahtoa. Ihan hyva se silti oli!

Seremonia oli aika samanlainen kuin suomessa, tosin en oikein ymmartanut afrikaansinkielisesta vihkimisesta mitaan. Morsian oli toooosi kaunis, puku oli ihana! Kun pari asteli ulos kirkosta, heidan paalleen ei suinkaan heitetty riisia vaan sellaista valkoista nauhaa. Sita nauhaa oli sitten joka paikassa...

Kirkon ulkopuolella nain sitten koko suvun, joista melkein kukaan ei ollut tunnistaa mua, koska olen kuulemma muuttunut hirveasti. Ma taas olin sita mielta, etta kukaan heista ei ollut muuttunut vaan kaikki olivat ihan samanlaisia kuin ennenkin, ihania ihmisia :)

 

Koko paivan ajan saa oli kuin morsian (haha, tosi nokkelaa). Itse haajuhla oli hienossa hotellissa hieman kaupungin ulkopuolella keskella kauneinta luontoa. Taaskaan en ymmartanyt puheista mitaan muuta kuin sen, etta ne olivat hauskoja. Mutkin mainittiin sulhasen puheessa, Jurgens sanoi englanniksi etta "meilla onkin vieraita tosi kaukaa, Heidi on tullut Suomesta asti meidan haihimme jne jne"  ja toivotti mut tervetulleeksi. Ohjelma oli aika samanlaista kuin Suomessa, morsiuskimpun ja sukkanauhan heittoa ja sellasta. Sukkanauha vaan jai kiinni kattoon ja naimattomien miesten piti kiiveta se ala sielta, haha.

Ruoka oli taas kerran ihanaa, kunnon lihaa! Mitaan kasvisvaihtoehtoja ei edes ollut, HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHA!!! Siina vahan mallia Fazer Amica Fellille ja -Petronellalle!

Meidan jengi oli tosi myohaan siella haissa, tanssittiin monta tuntia ja jossain vaiheessa oli tietysti pakko heittaa korkkarit poydan alle. Oli kylla tosi vauhdikasta menoa ja mielettoman hauskaa!

Juomapuolikin oli hyvin hoidettu, poydissa oli Jurgensin ja Ilanan yhteiskuva-etikettisia viinipulloja (seka valkoista etta punaista, tietysti). Dewaldilla oli povitaskussa mun tuliainen, pikkupullo Finlandia-vodkaa. Ma onneks tiesin jo milta se maistuu, joten ei tarvinnut vaannella naamaa hampaat irvessa :D

Voisin todeta yhteenvetona, etta mahtavat haat! Mielettoman hauska juhla.

 

Tanaan sitten ajettiin takaisin Johannesburgiin, kaytiin kylla ensin sulhasen vanhemmilla kakkukahveilla. Perhe Berghilla on kylla ihana talo, se on sellasella erikoisalueella missa juoksee antilooppeja pihamaalla ja seeprat kurkkii pensaasta. Koko valtava alue on aidattu jattimainen farmi ja talo on tosi upea. Joka puolella on palmuja ja trooppisia kasveja.

 

Nyt olen taas kotona, tanaan meilla on Nadian kanssa missiona syoda Fazerin joulukalenterista paivat 1-13. Muistin antaa sen vasta tanaan...